03/09/2026
Levyjen hinnoista on keskusteltu niin kauan kun minä muistan ja olen levyjä ostellut, siis vuosikymmeniä. Tekisi mieli kuitenkin väittää, ettei se ole koskaan ollut niin voimakasta kuin viime vuosina. Ja se on ihan ymmärrettävää, sillä uusien hinnat ovat karanneet pienituloisten ulottumattomiin. Käytetyissä tilanne on hiukan parempi, peruslevyjä saa edelleen edullisesti, ei niiden hinnat ole juurikaan seuranneet uusien hintakehitystä. Tarkoitan levyjä joita markkinoilla riittää, siis Santanan, Eric Claptonin, Johnny Winterin, Stingin ja Chris Rean kaltaisia nimiä. Luonnollisesti on runsaasti levyjä joissa on painokset olleet niin pieniä vinyylinä, että ostajia on enemmän kuin levyjä markkinoilla.
90-luvulla tinkiminen oli hyvin yleistä, m***a se on hiljalleen vähentynyt niistä ajoista. On kuitenkin melkein päivittäistä, että levyjen hinnoista neuvotellaan. Ei niin halpaa hintaa olekaan, etteikö jotkut yrittäisi vähän sitäkin saada alemmas. Käytännössä omia levyjään myyvillä, sivutyönään kauppaavilla ja kivijalkakauppiailla on osapuilleen samat hinnat. Useimmille kivijalkakauppiaille levyjen myyntikate on ainoa tulo, eli jos meinaa maksella laskunsa ja ostaa ruokaa, on pakko saada levyille jotain katetta. Ja kun siitä katteesta maksetaan marginaaliveroa 25,5 %, niin me saamme siitä levystä vähemmän ruokarahaa kuin ne joiden ei tarvitse yhteiskunnan velvoitteista huolehtia. Ja samasta katteesta toki maksetaan ensin kaikki kaupan toimintaan liittyvät kulut. Suunnilleen puolet on meillä se hinta mikä on itse levystä maksettu ja loppu on katetta. Uusissa kate on paljon tuota pienempi. Ei siitä yksittäisestä kympin levystä voi sellaista alennusta antaa, että sitä vaativalle olisi sillä mitään taloudellista merkitystä, m***a jo 2 euroa siitä on karkeasti 40 % meidän katteesta. Se on tietysti eri asia, jos ostetaan isompi nippu kerralla ja kokonaissumma on jo merkittävä. Yleensä sellaisesta pyöristetään meillä automaattisesti.
En ole tässä tinkimistä kieltämässä, ymmärrän hyvin sen, että pyytämättä alennusta ei saa ja kaikki minkä saa tingittyä, on säästettyä rahaa. Tahdon muistuttaa kuitenkin, että hyvien käytettyjen levyjen saaminen on vaikeampaa kuin niistä eroon pääsy, niin harvoin hinnan alentamiselle on perusteita ellei levy sitten ole ollut myyntihyllyssä jo vuosia. Hintaa ei kannata kauheasti alentaa varsinkaan silloin, kun levy on juuri laitettu myyntiin. Usein meiltä ne halutut ja vähän harvinaisemmat levyt menevät lähes heti päivityksistä ja ei sellaisessa tapauksessa kannata hintaa tiputtaa jos joku toinen maksaa sen pyyntihinnan mielellään.
En kirjoittanut tätä siksi, että tinkiminen vaivaisi jotenkin minua. Ei siitä ole juuri mitään haittaa, jos ei tarvitse käydä isompaan väittelyyn. Kirjoitin siksi, että ajattelisitte asiaa meidän kauppiaiden kannalta. Tinkiä kannattaa varsinkin auto- ja asuntokaupoissa, sillä niissä voi saada hinnasta sen verran pois, että sillä on jotain merkitystä. Olen siinä uskossa, että esimerkiksi autokorjaamolla, supermarketissa, R-kioskilla, tarvikekaupoissa, leipomolla, kahvilassa, kirjakaupassa eikä ravintolassa tingitä. Olenko väärässä?
Kuvan CD-boxeissa on joitakin naarmuja levyissä, m***a uskoisin kaikkien soivan puhtaasti läpi.
