07/09/2026
Tutkija Ilona Hiila, HS, puheenvuoron lyhennelmä:
Miten suomalaisen pikkukaupungin keskustaan saataisiin lisää elinvoimaa?
Suomalaiset kaupunkipäättäjät hokevat mielellään sanoja kuten elinvoima ja vetovoima, kun tietty kaupunginosa pitäisi saada kukoistamaan: sellaiseksi, että yrittäjät viihtyvät ja ihmiset haluavat viettää aikaa, asioida ja jäädä asumaan sinne.
Kaupunkistrategi ja tutkija Ilona Hiilan mukaan nämä ”voimasanat” jäävät kuitenkin liian usein mitään tarkoittamattomiksi pöhinäsanoiksi.
Osaamme maalailla pilvilinnoja siitä, kuinka eloisia kaupunkimme voisivat olla. M***a kun kaupunginhallinnossa pitäisi tehdä päätöksiä uuden rakentamisesta, suomalaisille insinööriaivoille tuttu ajattelutapa jyrää.
Ilona Hiilan mielestä kaupunkirakentamista pitäisi johtaa aivan toisenlaisilla tavoilla kuin mihin olemme tottuneet. Muuten Suomeen ei synny sellaisia kaupunkikulttuurin kehtoja kuin Tallinnan Telliskivi tai Kööpenhaminan Nordhavn.
Toissa vuonna Helsingissä vuosittain järjestettävän Flow-festivaalin perustajat Tuomas Kallio, Suvi Kallio ja Toni Rantanen juhlivat tapahtuman kahtakymmentä vuotta. He antoivat Kauppalehdelle haastattelun, joka hätkähdytti Ilona Hiilaa.
Yksi asia oli jäänyt harmittamaan menestyneen festivaalin perustajia. Tuomas Kallio piti osin omana epäonnistumisenaan sitä, että Suvilahdesta ei ole päässyt muodostumaan ympärivuotista kulttuurialuetta, ”Helsingin Telliskiveä”, jossa tapahtuisi jotain talvellakin.
Flow’n perustajat ovat Hiilalle esimerkki katalyyttiyrittäjistä. He tulevat ensimmäisenä joutomaalle ja alkavat rohkeasti yrittää.
”Ehkä jokin paikka on vähän hoitamaton, ehkä siellä ei ole vielä mitään, m***a he näkevät, että täällä voisi tapahtua jotain.”
Kun katalyyttiyrittäjiä alkaa ilmaantua ja jäädä, he voivat yhdessä luoda joutomaa-alueelle jopa uuden identiteetin.
”He opettavat yleisölle, että tämmöinen paikka on olemassa, tää on tämmöinen mesta.”
M***a osaako kaupunki antaa tälle arvoa?
Hiilan mukaan suomalaiset taitavat kyllä talojen, puistojen ja rakennetun ympäristön suunnittelemisen sekä kaavoittamisen. M***a Hiilan mukaan ajatellaan herkästi, että kaikki ratkeaa hyvin suunnitelluilla rakennuksilla ja kaavoilla.
”Suomalainen kaupunkisuunnittelu on ymmärrettävistä syistä hyvin kaavavetoista. Lähestymme sitä hyvin teknisestä näkökulmasta.”
Hänen mukaansa kannattaisi pikemminkin ensin kysyä paikallisilta yrittäjiltä, millaista kaupunkia he kaipaavat.
”He toimivat usein alueen identiteetin rakentajina. Monella heistä saattaa olla myös hyvin tiiviit suhteet paikallisen yhteisön kanssa.”
Hiila kehottaa katsomaan yritysten arvoa muutenkin kuin liikevaihdon tai työntekijämäärän näkökulmasta. Yrityksillä on erilaisia rooleja.
Suuret yritykset tuovat kaupunginosaan suuren määrän työntekijöitä. M***a pieni lounaskahvila saattaa ratkaista, tahtovatko konttorityöläiset tulla töihin hyvän lounaan takia vai jäävätkö he etäilemään koteihinsa. Kolmas yritys, vaikka baari, sen sijaan pitää huolen siitä, että alueella on ihmisiä vielä iltakahdeksaltakin.
Kuinka vetovoima ja elinvoima sitten kääntyvät mitattaviksi suureiksi? Sitä Hiila ratkoo kaupunkistrategina konsulttiyrityksessään. Hän yrittää työkseen auttaa suomalaiskaupunkeja löytämään mitattavia tavoitteita sille, kuinka juuri tietystä kaupunginosasta saadaan elinvoimainen.
Myös esimerkiksi kaupungin kulttuurijaoston ja infrastruktuuriosaston virkahenkilöt on saatava puhumaan samaa kieltä, sillä elinvoima voi tarkoittaa heille hyvin erilaisia asioita.
Parasta olisi, että kaupunginhallinnossa olisi yksi riittävän korkea johtohahmo, joka huolehtisi vetovoimasta ja elinvoimasta ja vahtisi mittarien toteutumista.
”Yksi kunnianhimoinen ja näkemyksellinen kaupunginjohtaja voi Suomen kokoisessa maassa tehdä tosi paljon, koska hän ymmärtää, että tätä pitää katsoa poikkialaisesti, eikä niin, että jokainen katsoo sitä omissa siiloissaan.”
Kuva: Julkaisija: Etelä-Karjalan museo (kuvat ja esineet)
Lappeenranta, ilmakuva Tykki-Keskusta, ym. Kauppatorilta Saimaalle; postikorttikuva postitettu 1972
