08/01/2022
Hurlumhei mikä vuosi! Olen heikosti somettanut, koska elämä on vienyt mennessään!
Varsinkin alkuvuosi meni reippaasti töitä tehdessä, sillä pääsin ennen juhannusta jo seitsemääntoista kotisynnytykseen mukaan. Koko vuoden saldoksi tuli lopulta 26 kotisynnytystä, joista kolme siirtyi sairaalaan (yksi synnytyksen aikana, kaksi synnytyksen jälkeen). Täytyy myös myöntää, että muutama vauva oli kätilöä nopeampi ja saavuin paikalle jälkijunassa. M***a Joensuuhun, Hämeenlinnaan ja Lahteen ehdin!
Tosin työni fokus ei ole vauvojen koppaamisessa vaan perheiden rinnalla kulkemisessa. Kotikätilön työ on niin monipuolista, että saan toteuttaa sisäistä emäntääni täysin. Olen päässyt käyttämään koiria ja lapsia ulkona, viimeksi otettiin hyvät pulkkamäet yhdessä ennen lähtöäni. Täyttänyt tiskikonetta, pessyt vessaa ja tehnyt currya koko porukalle. Toimittanut imetysliivejä, siteitä ja suklaavanukkaita. Hieronut jalkoja, päätä ja kaikkea siltä väliltä. Vastannut ehkä tsiljoonaan viestiin ja öisiin puheluihin, kuullut huolia, iloja ja kysymyksiä.
Ja toki mukana on se medikaalinen osuus. Olen tikannut, lääkinnyt, arvioinut vuotoja, tarkistanut vauvoilta heijasteita ja kuunnellut sydänääniä. Toimittanut verinäytteitä, tullut siirroissa mukaan sairaalaan. Jutellut neuvolatyöntekijöiden kanssa ja ollut yhteydessä lastenlääkäreihin. Ja kotisynnytyksiin olen osallistunut kahdeksan eri kätilön ja yhden kätilöopiskelijan kanssa. Nämä kollegat ovat uskomaton tuki, joiden kanssa kuljen minne maailman ääriin tahansa! Erityisen tärkeä muiden kotikätilöiden tuki on haastavissa hetkissä, kun asiat eivät suju suunnitellusti. Kun asiakasperheet ottaa lähelle sydäntä tarkoittaa se kätilölle kotona suihkussa itkemistä kun synnytykseen kuuluu komplikaatioita. Oksitosiinin lisäksi saamme aimo tujauksen adrenaliinia säännöllisesti...
Ja lähes jokaisena iltana vuonna 2021 kävin nukkumaan puhelin vierelläni tietäen, että tänäkin yönä saattaa tulla lähtö. Tässä kohtaa täytyy kiittää lapsieni ja läheisteni ymmärrystä jatkuvista aikataulujen muutoksista ja pettymyksistä kun olen sidottu pysymään etelässä ja mummolareissut on lasten tehtävä keskenään.
Tällä työllä ei taloudellisesti rikastu, m***a sydämeni pakahtuu siitä rakkauden määrästä, jota olen saanut perheiden kanssa jakaa. Kiitos kaikesta, kaikki te ihmeelliset ihanat vauvat ja vanhemmat ❤ ❤ ❤
ps. Kuvassa olen saanut tuoreen isosiskon apua koristautumiseen samalla kun käymme läpi synnytyskokemusta. Nauru, itku ja ymmärrys kuului siihenkin tapaamiseen.