09/08/2026
Eilen Hesarissa Vesa Rantaman hyvä arvostelu Paul van Ostaijenin kirjasta Miehitetty kaupunki. Arvostelu ei ainakaan vielä ole digipuolella, joten liitän sen tähän tekstinä.
Iloinen 20-luku syntyi sodan kauhuista
Flaaminkielisen klassikkorunoilijan sota-aiheinen mestariteos on valitettavan ajankohtainen.
Kirja-arvio HS 8.8.2026
Vesa Rantama
Vuonna 1964 nuori Kari Aronpuro käänsi belgialaisrunoilija Paul van Ostaijenin (1896-1928) ompelukoneaiheisen runon Oodi Singerille ja liitti sen esikoiskokoelmansa Peltiset enkelit loppuun.
Runon Aronpuro oli löytänyt vanhemmalta kollegaltaan Eeva-Liisa Mannerilta (1921-1995) saamastaan "ikäpolvensa runoilijoiden raamatusta", saksalaisen Hans Magnus Enzensbergerin (1929-2022) toimittamasta Museum der Modernen Poesie ("Modernin runouden museo”) -valikoimasta. Paljon myöhemmin Aronpuro tulisi suomentamaan hienosti myös Enzensbergeriä – ja huomattavasti kattavammin van Ostaijenia.
Raukoilla rajoillamme varsin huonosti tunnetulla van Ostaijenilla on Singerin ylistyslaulun ansiosta ollut täällä postuumi ura. Aronpuron kirjasta teksti päätyi kahteenkin laajalevikkiseen äidinkielen oppikirjaan.
REILUT kuusikymmentä vuotta myöhemmin van Ostaijenin pariin palaava Aronpuro kertoo kattavan suomennoksensa loppukaneetissa tavanneensa "silloin tällöin suomalaisia, jotka muistavat 'sen ompelukonerunon' m***a eivät sen kirjoittajaa, kääntäjästä puhumattakaan”.
Kaikille heille ja muillekin runouden ystäville nyt suomeksi saatu van Ostaijenin pääteos Miehitetty kaupunki on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Sisältääpä teos myös uuden, kääntäjänsä mukaan huomattavasti paremman version Singer-runosta, joka edustaa van Ostaijenin kuoleman jälkeen julkaistua tuotantoa.
Harvoin kohtaa käännösrunoutta, joka on näin uskollista sille, miltä hienoin kansainvälinen kirjataide sata vuotta sitten näytti ja tuntui. Teoksen loppusanoihin liitetyssä kirjoituksessaan van Ostaijen sanoo Miehitetyn kaupungin olevan ensisijaisesti kirja ja vasta toissijaisesti runoutta.
Tällä hän tarkoittaa, että fontit, kansitaide, lukutuntuma ja tekstin asettelu ovat taideteoksessa yhtä tärkeitä kuin tekstikin. Flaamilainen kuvataiteilija Oscar Jespers (1887-1970) vastasi alun perin tekstin asemoinnista ja kuvituksesta.
NYKYISIN alaa dominoivan Parkko-kustantamon yhdenmukaisiin taittoratkaisuihin ja kansiin ei näin villiä kirjaa olisi saanut sovitettua. Siksi on iloinen asia, että ennenkin näyttäviä kirjoja toteuttanut siurolainen Palladium on tarttunut asiaan – ja luonut samalla kirjallisen aikakoneen.
Kustantaja J. K. Ihalainen itse on taittajana vastuussa alkuteoksen taidearvojen säilymisestä käännöksessä, ja tekee erinomaista työtä.
Parkon julkaisemista viimeaikaisista käännösrunoteoksista ensimmäisessä maailmansodassa kuolleen Guillaume Apollinairen (1880-1918) Alcools-runovalikoima on henkisesti lähimpänä van Ostaijenia. Uskallan väittää, että he, joita Apollinairen pitkä runo Zone tai vaikkapa T. S. Eliotin (1888-1965) Joutomaa viehättävät, tulevat löytämään ihasteltavaa – ja kauhisteltavaa, sillä sotarunous on vakava asia – myös Miehitetystä kaupungista.
Van Ostaijen on esikuviaankin monikielisempi, ja erityisesti ranskaa ja saksaa tuntuu tekstissä olevan mukana paikoin yhtä paljon kuin flaamiakin.
SUORAAN sodan äärimmäisestä kurjuudesta siinnyt dadaistinen runous on lisäksi tänä päivänä valitettavan ajankohtaista, ja juuri siksi saattaa onnistua piristämään paatuneimmankin pessimistin päivää.
Dadaksi van Ostaijenin teksti on varsin helppolukuista, ei itseriittoista kieltä vaan aikansa ulkoisesta todellisuudesta ammentavaa. Varsin suodattamattomasti runoilija on päästänyt huutavat mainokset, upseerit ja seksityöntekijät kilpailemaan palstatilasta. Tästä huolimatta rivien välissä on aistittavissa rauha.
Ulkoisesti ilotteleva, 1910-luvun elokuvien ja mainosten kieltä hyödyntävä teos on sisällöllisesti synkkä, kuin marssivan armeijan saappaiden alle jäänyt rauhanvetoomus. "Tallatut muurahaiskeot / ihmiset pakenevat / peräkamareihin / laskevat kaihtimet”, van Ostaijen kirjoittaa fonttien ilotuliksen lomassa.
Kirja muistuttaa, että sitä, mitä kutsutaan iloiseksi 1920-luvuksi, ei koskaan olisi tullut ilman sodan kauhuja. Meidän aikanamme dadaismia ja sitä seuranneita lukemattomia taidesuuntauksia muistuttava kaipuu kohti uusia muotoja ja ajatuksia on jälleen läsnä, kun sodan järjetön mylly jauhaa yhä lähempänä ja tekoäly syö vanhaa taidetta elävältä.
PAINETTU kirja ei näissä olosuhteissa ole suinkaan tuomittu kuolemaan, vaan tulee kokemaan uuden arvostuksen nousun. Flaaminkielisessä maailmassa suurena klassikkona pidetyn van Ostaijenin teos muistuttaa, millaisiin temppuihin kirjanpainotaide pystyy, ja miksi digitaaliset muodot eivät voi sitä koskaan korvata.
1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun tärkeimpiin suomalaisrunoilijoihin kuulunut Aronpuro tuntuu vaienneen runoilijana, m***a hänen omissakin kirjoissaan kääntäminen oli aina tärkeässä roolissa. Miehitetty kaupunki menee hänen tärkeimpien käännöstöidensä joukkoon yhdessä Ezra Poundin (1885-1972) Pisan cantojen, W. G. Sebaldin (1944-2001) Luonnon mukaan -kokoelman ja Enszensbergerin Mausoleumin kanssa.
RUNOT
Paul van Ostaijen: Miehitetty kaupunki.
(Bezette stad). Suom. Kari Aronpuro.
Palladium kirjat. 320 s.
